FI
Se oli marraskuun torstai, kello lähestyi kuutta illalla, kun Sinikka Rautavaara pysäköi vanhan Volvonsa autotallin eteen Kotkassa ja huomasi, että lukko oli vaihdettu. Ei kai se voinut olla
Lauantaiaamuna heräsin, ja ensimmäinen asia, jonka huomasin, oli kahvin tuoksu naapurista. Sirkka toisesta kerroksesta keittää aina saman, hitusen kardemummaa joukossa. Talomme ohuiden seinien läpi Turun Vanhassakaupungissa kuulee kaiken
Olen kätilö Kymenlaakson keskussairaalassa, ja tämän tapauksen muistan yhä tarkkaan, vaikka siitä on jo kaksi vuotta. Minun työni on ottaa vastaan lapsia, ei arvostella heidän vanhempiaan — mutta
# Kirjeenkantaja: mummon eläke ja pojan puheenvuoro Puolangalla Olen kantanut postia Puolangan Kirkonkylässä yhdeksäntoista vuotta, ja Inkeri Rautiaisen kotitalo on ollut yksi pysähdyspaikoistani lähes koko sen ajan. Punainen
Minä olen työskennellyt Vaasan maistraatissa kohta seitsemäntoista vuotta. Tiskini on neljäs vasemmalta, niiden kahden seinän vieressä, joissa ei koskaan toimi kunnolla valaistus. Olen nähnyt siinä tiskin takana avioeroja,
Toisella soitolla vastasin. — Notaariosasto, Lehtonen puhelimessa. — Täällä on Riikka Salminen, Lindström & Kallio -asianajotoimistosta. Pyysitte lisäselvitystä Alastaron kiinteistöä koskevasta kauppakirjaluonnoksesta. Pidin luurin korvan ja olkapään välissä
Se balettikoulu sijaitsi Hämeenkadun varrella, vanhassa jugendtalossa, jonka ikkunoista näki Malski-kadun risteykseen. Joka aamu ennen kahdeksaa rappukäytävässä tuoksui hiki ja hiuslakka, ja yläkerran salista kuului sama harjoituspianon asteikko.
Rovaniemen eläinsuojassa oli yksi sääntö, jonka jokainen työntekijä osasi ulkoa: häkkiä numero seitsemäntoista ei avata koskaan yksin. Aina piti olla kaksi kokenutta hoitajaa paikalla, ovi lukossa, hihna valmiina.
Se alkoi tavallisena tiistaiaamuna Oulun kauppahallissa. Nainen odotti jo ennen kuin Esko nosti kalterit ylös, seisoi sateessa kulunut villakangastakki harteillaan ja katseli kala-allasta kuin se olisi kertonut hänelle
Minä olen työskennellyt Meilahden sairaalan kanttiinissa kohta yhdeksän vuotta. Se on sellainen paikka, josta ihmiset hakevat liian laihaa kahvia ja kuivia korvapuusteja, mutta minä näen sieltä enemmän kuin