Caleb Mcneely
Joonas seisoi olohuoneen ovella matkalaukku kädessään. Ulkona satoi räntää. Sisällä oli hiljaista, kuului vain tippatelineen tasainen naksahdus. Makasin sohvalla kääriytyneenä äidin vanhaan villapeittoon. Pää oli paljas, iho aavemaisen
Eino heräsi aina varttia vaille kuusi. Ei herätyskelloa — kroppa tiesi, milloin on aika. Kahvi tasan kuudelta, kaksi desiä, ei tippaakaan enempää. Sitten sanomalehti ja aamukävely Kaivopuistossa —
Juhlasalin äänet sekoittuivat kuohuviinilasin kilahduksiin ja hillittyyn nauruun, kun Sini kohotti kätensä leikatakseen kakkua. Olin juuri kiertänyt tarjoilupöydän ja laskenut tyhjän tarjottimen viereeni, kun näin jotain, mikä sai
Se ilta alkoi kuin mikä tahansa muukin. Odotin Mikaelia kotiin, seisonut kylpyhuoneemme peilin edessä Kampin kaksiossa ja tuijottanut kahta pientä pinkkiä viivaa, jotka hehkuivat kädessäni. Vuosien lapsettomuushoitojen, pettymysten
Lunta oli satanut koko yön, ja kun toin vauvan kotiin, Jyväskylän kadut olivat hiljaiset ja pehmeät. Kotona odottelivat joulukuusen tuoksu ja viisivuotias Eetu, joka oli puhunut tulevasta siskostaan
Kipsi puristi reittä, vaikka makasin aivan paikallani. Meteli oli lakannut. Tilalle tuli sairaalan haju, desinfiointiaine ja alusastia. Lääkäri puhui lantiosta, kuukausien toipumisesta, mutta minä kuulin vain lastenhuoneen ovesta
Kahdeksan ratikka Helsingissä oli perjantai-iltapäivällä niin täynnä, että metallikaiteet tuntuivat ainoalta varmalta asialta koko vaunussa. Hakaniemen pysäkin jälkeen ilma oli käynyt paksuksi märistä takeista ja kiireen hajusta. Ihmiset
Se alkoi jonakin tiistaina tammikuun puolivälissä. Tai siltä se ainakin tuntui jälkeenpäin, kun Mirjam yritti hahmottaa, milloin unesta oli tullut tällaista taistelua. Hän heräsi kello 3.17. Tassu poskella.
Ovikello soi kolme kertaa ennen kuin Mika avasi. Hän seisoi siinä verkkareissaan, tukka pystyssä, äidin asunnon avaimet roikkumassa etusormen ympärillä kuin joku palkinto. ”Älä tuijota mua noin, Aino.
Yksityinen lentoterminaali Helsingin ulkopuolella kylpi himmeässä, lämpimässä valossa. Ulkona pimeys oli jo laskeutunut ja tammikuun pureva pakkanen piirsi jäisiä saniaisia ikkunoihin, mutta sisällä kaikki oli silkkiä, samppanjaa ja