FI
Aamulla, jolloin poikani Aaro meni naimisiin, heräsin tulikuumaan kipuun päänahassani — ja huomasin, että joku oli vienyt sen ainoan asian, jota en koskaan kuvitellut menettäväni. Hiukseni. Makasin hetken
Viides hääpäivä. Olin hakenut Mikon lempiannoksen siitä samasta pienestä ranskalaisesta ravintolasta Eirassa, jossa olimme juhlineet ennen kuin menestys alkoi hiljalleen syödä yhteistä aikaamme. Kylmälaukussa oli ankkaa appelsiinikastikkeessa, rapeaa
“Kädet irti siitä mekosta! Sinulla ei ole varaa edes sen puhdistukseen, saati korvaamiseen.” Johanna Vuorinen tempaisi valkoisen silkkipuvun Elisa Niemisen käsistä niin rajusti, että kristallihelmiä helähti pukuhuoneen lasiovea
Kesäkuun aurinko porotti Ritvan ja Taunon siirtolapuutarhamökkiin kuin olisi halunnut polttaa koko peltikaton. Olin juuri nostanut pihapöydälle korillisen mansikoita ja pyyhkinyt hikeä niskasta, kun kuulin ne sanat. Verannan
– Sanna, tule katsomaan, – Jari seisoi kuistilla ja tuijotti portaiden alle. – Tänne on leiriytynyt joku lintu. Tulin ulos kuivaellen käsiäni astiapyyhkeeseen. Vanhan sireenipensaan juurien välistä, korkeasta
Kuljettaja ja turvamies seisoivat jähmettyneinä. Molemmat tiesivät, mitä tarkoitti, kun Mika Kuusela hiljeni tuolla tavalla. Yleensä se merkitsi jotain peruuttamatonta. Mika tunsi kylmän ilman niskassaan. Takapenkillä nukkui vieras
Lauri Vuori oli asunut yksin Utön majakkasaarella viisitoista vuotta. Vaimon kuoleman jälkeen mikään ei enää vetänyt mantereelle. Tytär soitti kerran kuussa, poika jouluisin. Molemmat olivat sanoneet saman asian:
Finlandia-talon juhlasali kimalsi kuin paikka, jossa kukaan ei ollut koskaan pelännyt. Kristallikruunut heittivät kultaa kiillotetulle marmorille. Jazzbändi soitti seinustalla, ja shamppanjalasit helisivät pehmeän naurun ja kalliiden valheiden lomassa.
Tyttö ei itkenyt, kun opettaja kutsui jokaisen lapsen nimen paitsi hänen. Hän vain laski kätensä syliinsä, painoi katseensa tyhjään kohtaan, jossa lahjan olisi pitänyt olla, ja kuiskasi: ”Ehkä
Suihkulähde pulppusi hiljaa pienellä aukiolla Hakaniemessä. Lokakuinen ilta oli jo hämärtämässä, ja torin laidalla haitarinsoittaja veivasi vanhaa valssia. Ihmiset kiirehtivät ratikkapysäkeille kauppakassit heiluen, joku hörppi lattea pahvimukistaan. Mika